Möllitokoilua

Eilen oli kenraaliharjoitus huomisen (!!) koekoitosta varten Noutajien möllitokossa. Tultiin paikalle melkoisen aikaisin ja odottaessa alkoi pieni jännitys kutittelemaan, mutta se hävisi kun oltiin suht kunnialla selvitty paikkiksesta, joka oli se suurin jänskäämisen aihe meidän kohdalla. Tuomarimme oli löysääkin löysempi, enkä pidä päivän tulosta mitenkään vertailukelpoisena yhtään mihinkään verrattuna, mutta tässäpä kasaan kerätty pistesaalis ja kommentit + oma mielipide pisteistä! ;)

Luoksepäästävyys 10 - Tuomari kävi vain kättelemässä eikä koskenut koiraan ollenkaan, joten tää oli ihan läpihuutojuttu.

Paikalla makaaminen 10 - Kyllä vain! Me onnistuttiin, mutta ei omasta mielestä aivan kympin arvoisesti sentään. :P Meni maahan toisella käskyllä, pää pyöri, pari piippausta... Mutta pysyi, se kai oli levottomassa paikkiserässämme tuomarin mielestä se pääasia. Toivon toisella puolella ollut shelttineiti nousi, toisella puolella oli puudelin mielestä niin iiiihana sakemanninarttu, mutta silti jaksoi olla paikoillaan, vaikka en ihan siihen luottanutkaan, huh!

Seuraaminen kytkettynä 9 - Ei tääkään ihan noin hyvä suoritus ollut. Kontakti katkeili, käännöksissä jätätti mutta perusasennot otti sentään hyvin.

Seuraaminen taluttimetta 9 - Samat pointit kuin edellisessä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Pysähdyin tietoisesti käskyttäessä, meni aika hitaasti maahan ja muistaakseni vinoon. Lopun perusasentoon nousi hyvin kuitenkin.

Luoksetulo 10 - Toivon perusluoksetulo, täähän on oikeastaan aina varma ja vauhdikas. :) Liikkuri huomautti että sanoin koiran nimen aika eri äänenpainolla kuin luoksetulokäskyn, jota ei kannata kokeessa tehdä. Normaalistihan mie en Toivoa nimen kera kutsukaan, mutta nyt tuijotti niin kiinteästi viereisen kehän tapahtumia että otin varman päälle mieluummin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - En tässäkään ole ihan samoilla linjoilla tuomarin kanssa! Pysähtyi pienellä viiveellä, mutta onneksi kuitenkin ekalla käskyllä sentään.

Estehyppy 7 - Näin silmäkulmastani viereisessa kehässä juoksevan koiran ja jälkeenpäin kuulin että joku palkkasi koiraansa juuri pallolla tämän liikkeen aikana. Voisiko pahempaa häiriötä ollakaan pallohullulle koiralleni! Nollan olisi tästä saanut virallisissa, koska hyppäsi vasta kolmannella käskyllä ("Oi, tuolla on pallo... ihana pallo... Ai, hypätäkö pitäisi, ok!"). Perusasentoa ei ennakoinut, jee!

Kokonaisvaikutus 10

Tuloksena ALO1 pistein 182, sijoitus 4./10. :)

Hyvään saumaan tuli siis tämä mölleily koska huomenna aika virallisen tokouran korkkauksen! Mölleiltiin paikassa, jossa ollaan aiemmin oltu vain kerran (tokomölleissä silloinkin viime kesänä), häiriötä oli paljon koirien, lasten, autojen yms. muodossa ja saatiin tulos, jonka jälkeen voi hyvillä mielin lähteä koittamaan onneaan oikeaan kokeeseen.

No pressure, tavoitteena huomenna vain jonkinlainen tulos, kaikki kolmostuloksesta ylöspäin olisi vain plussaa. :) Ovat luvanneet helteistä ilmaa, joten jännittää miten koira jaksaa keskittyä.

Muutaman viime viikonlopun leirikuvan viitoittamana, wish me luck! :)

Agility-tokoleiri 11.-13.5.

Perjantain iltapäivän tunteina pakkauduttiin porukalla kahteen autoon ja suunnattiin Kiteelle kohti SUMU:n järkkäämää agility- ja tokoleiriviikonloppua. Jännitystä oli ilmassa itse kullakin, olihan tätä viikonloppua odotettu jo siitä asti kun tieto leirille pääsystä tuli jokunen kuukausi takaperin!

Leiripaikalle, Villa Taivaannastaan saapuessa ihmeteltiin vähän aikaa muita leiriläisiä  ja heidän koiriaan (monta mudia tui tui <3) ja pian aloimme pystyttämään telttojamme kunhan saimme niille osoitetun paikan selville. Telttojen kasaamisessa oli jo oma viehätyksensä, Noora kun toi meille lainateltan joka osoittautui sateenpitäväksi (hyvä juttu) mutta kovin pieneksi (huonompi juttu), olihan meitä kuitenkin kolme ihmistä (Anna & Laura) ja neljä koiraa (Hupsis, Meela, Minttu & Toivoton) tarkoitus mahduttaa tähän kolmen hengen retkeilyihmeeseen... Loppujen lopuksi päädyimmekin nukkumaan neljän hengen telttaan, kun Noora ja Anniina siirtyivät muualle nukkumaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen...

Telttojen parissa aikamme aherrettuamme oli aika siirtyä esittäytymiseen (aika nopeasti tuli huomattua koirani musta lammas -syndrooma jälleen kerran kaikkien "oikeiden" harrastus- ja käyttökoirien joukossa!) sekä kuuntelemaan luentoa, jonka aiheena oli leikkiminen, ihan mielenkiintoisia juttuja tuli esille ja mallikoirakoita oli mukava seurata siinä sivussa. Tulopäivän iltana ei sen kummempaa ohjelmaa ollut, joten iltapalan ja sosialisoinnin kautta painuimme telttaan unille ja jännittämään seuraavan päivän treenejä.

Lauantain tuulinen ja sateinen sää ei ollut aivan niin optimaalinen kun tarkoituksena on viettää suurin osa päivästä ulkoilmassa treenaten, mutta minkäs tuolle voi! Aamiaisen jälkeen meidän ryhmällä oli ensimmäiset tokotreenit. Saimme yksilöopetuksessa itse päättää mitä treenata, ja minä päätin ottaa jäävistä maahanmenoa, sillä siinä meillä on lähinnä suurimmat "ongelmat" tällä hetkellä. Ja tosi hyviä vinkkejä saatiinkin kouluttajaltamme Susannalta! Treenin jälkeen tulikin sellainen olo, että miten yksinkertainen ihminen voi olla noinkin helposti opetettavassa asiassa. Esimerkiksi kouluttaja huomasi että ollaan paljon harjoiteltu liikkeitä niin että ne alkavat perusasennosta, sillä Toivo haki lähes koko ajan vasemmalle sivulleni vaikka käskin sen menemään maahan edestäpäin. Tosiaan, vaikka tokon perustana on se perusasento niin ei sen noin vahva olisi tarvis olla että koira sitä koko ajan tarjoaa. Muiden treenejä seuratessa tuli myös opittua ihan vaan kuunteluoppilaana paljon!

Lounaan jälkeen jatkettiin sitten agilityn parissa. Itse jänskäsin tätäkin jonkin verran, sillä en todellakaan ohjaajana tunnetusti ole kovin taitava... Olimme mölli-/ykkösluokan ryhmässä, rataa en enää muista eikä meillä loppujen lopuksi ollutkaan aikaa mennä sitä kokonaan läpi ajan rajallisuudesta johtuen. Toivo oli ihan innoissaan kun tajusi pääsevänsä tositoimiin, mutta mie tykkäsin sössiä kaiken tapojeni mukaan. =) Hyvä mieli kuitenkin jäi kun kouluttaja-Marjo kehui Toivon vauhtia, tekemisen intoa ja etenemistä radalla. Treeneistä jäi se mieleen, että Toivon kontaktit pitää saada kunnollisiksi! Ilman namialustaa se vaan ei vielä sisäistä sitä että siihen kohtaan pysähdytään eikä liikuta ennen kuin lupa tulee.

Illalla sitten oli mölli"kisojen" aika (palkintoja/sijoituksia ei jaettu). Ensin kävimme hakemassa sata virhepistettä mölliagilityssä (en luottanut Toivon menevän putkeen ja sepä johti siihen että ohjasin sen sen jälkeen väärälle hypylle + seuraavan putken väärään päähän jne jne) ja sitten tokoiltiin alokkaassa. Kaikkia liikkeitä ei mölleilyyn kuulunut, mutta hyvää harjoitusta silti torstain koettakin silmällä pitäen, mie kun otin kaikki liikkeet palkatta. Silti puudeli jaksoi hienosti keskittyä olennaiseen. :)

Seuraaminen hihnassa - 10 (omaan silmään kaikkea muuta kuin kympin arvoinen suoritus; kontkakti tippuili, käännökset ei olleet tarpeeksi tiiviitä ja viimeinen perusasento oli hidas! Kentän laidalta katsottuna kuitenkin meno oli ihan mallikelpoista kuulemma...)
Liikkeestä seisominen - 8 (kaksoiskäsky, kun ei pysähtynyt ekalla käskyllä)
Luoksetulo - 10 (Ei mitään moitittavaa)
Hyppy - 8 (kaksoiskäsky, koska vain nytkähti eteenpäin ekalla, haisteli estettä seisomiskäskyn jälkeen)
Kokonaisvaikutus - 10 (tuomari-kouluttajamme mukaan iloista menoa, jota on kiva katsella!)

Mölleilyn jälkeen ja ulkona viileänkosteassa säässä vietetyn päivän jälkeen sauna oli oikea paikka sulattaa kohmeisia ohjaajia. Yöksi sää sitten kirkastui mikä toki tarkoitti että saunan lämmöstä nukkumaan mentiin melkoisen vilpoisessa ulkoilman lämpötilassa... :D

Sunnuntai olikin aurinkoisuudessaan lauantaita kivempi päivä aktivoida itseään ja koiraa. Tällä kertaa aamu alkoi agilityllä, jossa mentiin seuraavanlaista rataa (huomaa jälleen design -esteet lopussa!):

Alun hyppykieputus oli odotetun vaikea minulle, vaikka ajatushan siinä on yksinkertainen eikä ohjaajan tarvitse liikkua paljon, olla vain äänessä juuri oikeaan aikaan että koira tietää minne edetä seuraavaksi. Minun vuoro oli viimeisenä ja lohdutti vähän huomata että taitavimmilla treenitovereillanikin tuo kohta aiheutti harmaita hiuksia. Sanoin kuitenkin ennen radalle menemistä, että meidän treeniaika menee siihen että me jankataan tuota alkua ja lopuksi mie pillahdan itkuun. =) Pitkäänhän me jankattiinkin, siinä oli syynsä miun hitaudessa että koirassa, joka oli ihan muissa maailmoissa eikä yhtään kuulolla.Välillä Toivo vain juoksi ensimmäisenä vastaan tulevalle esteelle miun huudoista huolimatta. Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi osissa tehden rata puomille asti, jonne kirmasinkin helpottuneena että hyppykieputustuska oli ohitse. :')

Puomilla sain jälleen muistutella kontakteja ja putki-putki -kohta tuli Toivolle uutena, mutta se meni sen ihan ok hyvin kun pari kertaa sen otettiin (vaikka tuossakin se kadotti välillä jälleen korvansa kun odotti lentävää lelupalkkaa ekan putken jälkeen, mrr).
Kepit meni toisella yrittämällä täydellisesti! Lopun kolme hyppyä ei olleet aivan kuvan mukaisella tavalla, mutta en saanut niitä enää korjattua kun huomasin piirtomokani, joten antaa olla. :') Ihan kiva rata tuo kuitenkin oli, vaikka alkupätkä aiheuttikin tuskastumista omaan ohjaukseen jälleen kerran.

Sunnuntaisessa tokossa aloitimme ensin häiriötreenillä seuraamisen merkeissä, tää oli huippukiva ja hyödyllinen harjoitus! Ensin piti seuruuttaa koiraa "ruudun" läpi, sitten "muurahaistutkijan ohi" (=maata tönkävä henkilö) joka lähti hiipimään perään koirakon ohitettua hänet. Viimeisenä haasteena oli ohittaa henkilö, joka heitti liinan päähän sidottua narupalloa. Nämä kaikki piti tehdä niin, että koiran kontakti pysyi, ja jos se tippui piti palata taaksepäin ja ottaa häiriökohta uudelleen.
Ensimmäisellä kerralla saatiin vähän väliä kääntyä takaisin mutta Toivo tajusi nopeasti jutun juonen ja saatiin kehuja siitä miten hienosti petrattiin! Etenkin lentävä pallo oli todella paha paikka (pallo kun oli vielä samanlainen joka Toivolla on joskus ollut omana), mutta pari kertaa päästiin senkin ohi ilman että kontakti katkesi kun Toivo tiesi että se saa nännikumin palkaksi vaikka pallo vierestä lentääkin. Hieno puudeli!

Yksilöopetuksena halusin sitten kokeenomaista, liikkuroitua tekemistä. Tätä otettiin luoksetulolla. Varsinaisia luoksetuloja ei otettu kuin vaan kerran, koska Toivo nytkähteli käskyä odottaessaan ja treenattiin sitä pois esimerkiksi niin, että jätin koiran, menin matkan x päähän ja kyykistyin/hyppäsin ilmaan ja palasin koiran luo. Samalla "liikkuri" huuteli Toivon lähellä "Käsky!" , "Matka riittää", "Palaa koiran luokse" jne muita juttuja mihin koira ei kokeessakaan saa reagoida. Kerran Toivolla ote herpaantui kun jätin sen hetkeksi liian pitkäksi aikaa paikoilleen ja se lähti haistelemaan ja kerran se lähti kun läpsäytin käsiäni, mutta muuten oikein hyvä harjoitus oli tämäkin!

Tokoilujen jälkeen otettiin vielä ryhmäpaikkis, johon osallistui lähes kymmenen koiraa. Toivon maahanmeno oli hidas ja alussa se hieman "ryömi" (liikutti takajalkojaan) kohti minua + piippasi pari kertaa tylsyyttään, mutta muuten pysyi koko kaksiminuuttisen hienosti!

Viikonloppu meni nopeasti ja ei voi muuta sanoa kuin että mainiota aikaa tuli vietettyä samanhenkisessä porukassa. Me nyt tietysti oltiin tasoltamme ehkä kaikista möllein koirakko, mutta saatiin niin paljon hyviä vinkkejä treenailuun että harrastusmotivaatio kasvaa vain kasvamistaan, kuitenkaan sen suurempia tähtiä tavoittelematta. ;) Kuvia leiriltä tulee lähitulevaisuudessa, piti vain saada kirjailla muistelot ylös näin tuoreeltaan, kun tuli niin paljon touhuttua muutaman päivän aikana. :)

Tämä viikko onkin sitten myös aika haipakkaa koiramaisella elämän osa-alueella! Tänään pidettiin välipäivä kaikesta (lukuunottamatta lenkkeilyä tietty), huomenna möllitokoillaan noutajilla, keskiviikkona välipäivä ja torstaina se kauan odotettu tokokoe, hui! Perjantai on agilitypäivä, ja sunnuntaina suunnataan Pieksämäelle agilitykisoihin, jonne ilmoitin Toivon ja Anskun kisaamaan kahdelle radalle. :)

Puunauspäivä

Toivo oli pakko pestä ennen viikonlopun leiriä, ja muutenkin, sillä sen ulkomuoto oli tämä (herkkänahkaiset silmät kiinni nyt!):

Koira alkoi tosiaan olla kunnon pesun tarpeessa, mutta sitä ennen piti vielä toki käydä kunnolla rymyämässä kun kerta siihen hyvä sauma oli! Käytiin laululavan takana riekkumassa ja pääsipä puudelipallo järveenkin kahlaamaan. Ja voi miten toisella häntä vispasi onnesta! Tuo koira on kyllä ihan höpö kun rakastaa vettä ja uimista niin ylipaljon, vesikoira mikä vesikoira. Pieni haaveri vaan meinasi sattua; Toivo meni järveen nännikumi suussa ja sitten pudotti sen. Noh, minä siinä vieressä katselen että kappas, kelluuhan se .... eiiiipäs kellukaan! Sinne upposi, sen verran syvälle että en voinut itse sitä sieltä kurottaa ja koirallahan meni pasmat sekaisin kun lelu olikin yhtäkkiä poissa ja mie vieressä kehotan sen tuomaan. :D Onneksi itse säästyin sentään jalkojeni kastumiselta, sillä Toivo bongasi lelun, upotti päänsä veteen ja tilanne oli pelastettu! 

Mikäs tässä paikkistellessa

Muuten sitten vaan koira sai juosta lelunsa perässä, paikkiseen jätin sen hetkeksi huvin vuoksi. Siinä sitten rupesin säätelemään kameran kanssa ja Toivo nousi paikkiksesta seisomaan. Käskin sen sitten kaukokäskyllä istumaan, ja kappas, sehän napsahti nätisti istumaan niille sijoilleen ottamatta askeltakaan minua kohti! Kakejako tässä pitää sitten alkaa harjoittelemaan jos koira on luonnonlahjakkuus, hehheh. :') Uusittiin paikkis vielä ja hyvin pysyi. Parit seuraamispätkät ja luoksetulot otettiin nännikumi kainalossa.

Vaan sittenpä se ilo koittikin kun mentiin kotiin ja piti aloittaa pesu- ja puunausurakka! Koiran turkista lähti pesussa varmaan puoli kiloa hiekkaa ja kuivatessa (ihanaa kun oli niin lämmin että tarkeni hyvin parvekkeella koiraa kuivata!) turkin seasta paljastui vielä ruohoa, sammalta.. ja kaksi punkkia! Toinen oli päässä ponnarien jakauksen kohdalla ja toinen mahassa. Hyi! Pitäisköhän tänä kesänä laittaa tuolle punkkiaine? Viime vuonna mentiin ihan ilman mitään, eikä löytynyt kuin muutama punkki koko kesänä, mielelläni kun en niitä aineita käytä kun ovat niin ytyjä.

.

Miksi miusta tuntuu että tuolla koiralla kasvaa karvat kaikkialla muualla kohisten paitsi päässä? Korvakarvoihin sentään on tullut vähän lisää pituutta, vaikka ne vieläkin liian lyhyet ovat parin viikon päästä olevaa Joensuun näyttelyä ajatellen. Päätukkaan olen nyt lätrännyt Chris Christensenin silkkitippoja, koska se vain hapsottaa enkä halua että ponnarit syö nuo vähäisetkin haivenet. 

Ja koska en kunnollisia saksia omista (enkä kyllä saksimistaitoakaan), niin koko koirasta en kehdannut kuvaa ottaa. :D Se on vaan niin PÖRRÖ.

Tänään tuli Suvi-Karelian aikataulut nettiin.

Lauantaina, kun me ollaan kehissä, on muruva -keskareita ilmoitettu yhteensä 14 kappaletta. Sunnuntaillekin jopa 19! Joka tapauksessa me mennään sinne vain hauskaa pitämään, mutta kaikki ERIstä eteenpäin on pelkkää plussaa. ;) Toivotaan että me saadaan tuon turkin kanssa vähän armoa ja edes se erinomainen sieltä saadaan...

Palkatta ja palkalla

Sunnuntaina otettiin "kokeenomainen treeni". Etukäteen päätin että palkkaan kokonaisen liikkeen / kahden liikkeen jälkeen, en liikkeen aikana. Muutenkin koitin käyttäytyä kuin oikeassa kokeessa, eli ylitsevuotavaa riekkumispalkkausta ja muuta ei ollut välissä.

Paikkisen otin täyspitkänä takapalkan kera (namialusta). Tosi varma oli, eikä piippaustakaan kuulunut!

Tämän jälkeen seuraamiset hihnassa ja ilman, palkkasin nameilla vasta toisen seuraamispätkän jälkeen. Kontakti pysyi omaan silmään ihan hyvin, käännökset vähän irtosi kuten tavallista, mutta perusasennot oli oikein kivoja!

Seuraavaksi liikkeestä maahan sekä luoksetulo, jonka jälkeen taas palkka. Liikkeestä maahan meni ihan hyvin, vielä kun saisi sen toimimaan ilman että mie joudun pysähtymään käskyttäessä. :I Luoksetulo varma ja vauhdikas!

Viimeisenä liikkeestä seisominen, joka toimi hyvin! Pienet hipsuttelut perään mutta muuten ok. Hyppyä ei ollut joten se jäi ottamatta.

Koirasta näki kyllä että se hermostui ja hämmentyi ajoittain siitä, etten kehu tai palkkaa sitä liikkeitten välissä. Luultavasti se oli vain epävarma tekeekö asioita oikein koska en kommentoinut sen tekemistä sen kummemmin. Lisää tämänmoista treeniä tarvitaan siis!

* * *

Tänään sitten meni treenit ihan penkin alle! Mie kun niin mielelläni käyttäisin Toivon treeninameina vähemmän teollista moskaa, mutta nyt nämä luomunamit on sitten saaneet koiran mahan iloisesti sekaisin; eilen oli ihastuttavaa tulla kotiin kun koiralta oli tullut tavaraa vähän molemmista päistä. =) Tehobaktia tuo saa nyt sitten ruoan kanssa ja namit jätetään vähemmälle kunnes maha normalisoituu.

Näin ollen tämän illan treenailuissa palkkasin vain paikkisessa (häiriönä mm. jalkapallo jonka joku valopää päätti potkaista 10 metrin päähän maassa makaavasta koirastani) namialustalla, muissa käytin lelupalkkaa. Tämä johti taas siihen, että koira kuumui ihan ylipaljon ja miulla meni sitten hermo eikä paljoa tehtykään. Vähän seuraamisia (joissa kontakti kainalossa killuvaan leluun taas erinomainen, heh), luoksetuloa ja jääviä (joissa lelu EI toimi takapalkkana näköjään). Niin siis treenit jäi lyhyiksi ja heittelin sitten vain palloa jonkun aikaa, siitähän tuo tykkää ylipaljon! Nyt on koira ihan kanttuvei taas hetken. :)

Tänään saapui sähköpostiin viikonlopun leirikirje! Perjantaista sunnuntai-iltaan luvassa on paljon tokoa, agilityä ja muuta koiraisaa puuhaa hyvässä seurassa, jännittämäänhän tässä ihan pitää alkaa! Sääennuste on vaan hieman tunnelmaa laskeva, mutta toivotaan että se ei kaikilta osin pidä paikkansa... :) Vaikka toisaalta, meille tekee varmasti ihan hyvää treenailla huonommassakin säässä ainakin näin kokeen alla... ja se koe muuten on kauhistuttavan lähellä, hrr...

Superdupertokotreeni

Otsikko kertoo kaiken!

Nämä iänikuiset treenipostaukset on hirveän tylsiä, mutta pakko hehkuttaa pätevää toko-otustani! Iltapäivästä tänään käveltiin Poksin hallille, jossa oli virallinen tokokoe. Ehdin töiltäni juuri sopivasti seuraamaan alokasluokkaa, joka oli luokista viimeisimpänä. Miulle olikin sinänsä hyödykästä päästä seuraamaan oikeaa koetta, enhän ole aiemmin sellaista ihmettä päässyt todistamaankaan ja oma koe(ttelemus) olisi ALLE parin viikon päästä... Sää oli märkä, kylmä ja tuulinen ja mietin itse mistä saisin motivaatiota treenata, se kun oli itselläkin pakosti vielä edessä illemmalla koska eilen ei tehty normilenkkien lisäksi yhtään mitään ja se näkyi koirassa levottomuutena. 

Niin kuitenkin oli treeniliivi ylle puettava! Tällä kertaa mentiin taas uudelle paikalle treenaamaan, erään koulun jalkapallokentälle missä tilaa oli enemmän kuin riittävästi (on muuten kivaa kun meillä on niin monta erilaista paikkaa lähellä missä treeniä!). 

Paikkis oli mainio! Jätin namialustan takapalkaksi ja parisen minuuttia puudeli tönötti paikoillaan varmasti ja täysin hiljaa. :)

Tämän jälkeen seuraamista, otin samaa kaaviota mikä oli tokokokeessakin, eli suoraan, seis, käännös vasempaan, juoksu, käännös oikeaan ja täyskäännöksen kautta seis. Hihnan kanssa ja hihnatta meni omaan silmään hienosti, palkkailin silloin tällöin nameilla. Perusasennotkin muistettiin tällä kertaa ottaa. ;) Niitäkin vielä erikseen muistuteltiin pienissä seuruupätkissä ja täyskäännöksissä.

Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa otettiin "vuorotellen" takapalkalla. Seisomisessa ei ongelmaa, maahanmeno meni ilman kaksoiskäskyä (vaikkakin käskytin pysähdyksistä). 

Luoksetulo oli hieno, tässä nyt ei yleensä olekaan mitään huomauttamista (joskus vain vino lopun perusasento, vauhdissa ei kuitenkaan mitään moittimista sillä laukkaa aina). 

Tässä välissä riekuttiin vähän kentän laidalla lumikasoilla ja löydettiinpä samalla pesäpallo, ja sekös vasta ilostutti pallohullua turrikkaani! Päätin sitten napata pallon kainaloon ja seuruuttaa sillä tekniikalla (aiemmin en ole edes kuvitellutkaan kokeilevani tätä koska Toivo kuumuu tosi helposti pallojen kanssa pelaillessa), ja ei voi kuin sanoa että vau! Kontakti oli mahtava (palloon toki enemmän kuin minuun, heh), seuraamispaikka pysyi oikeana ja käännökset tiiviimpiä kuin koskaan. Täytynee muistaa tämä kikka jatkossa kun kerta toimi! Luoksetulojakin otin näin pari, koira sai vielä ylimääräisen vaihteen päälle ja tämä johti siihen että perusasentoonkin hypättiin miun "kainalon kautta", eli hyppäämällä kohti palloa ja siitä vauhdilla sivulle. 

Oli kyllä hauskaa treenata, ei haittaa yhtään että koiran pesu jäi nyt välistä (en saanut autoa käyttööni joten kasvattajalle en olisi joka tapauksessa päässyt menemään), pitää sitten ensi viikolla heittää koira ammeeseen että saan siitä jälleen kukkaistuoksuisen sohvakoristeen. Ainakin siihen asti kun lenkitään seuraavan kerran. =)

Tuli muuten tuhlattua loppupalkka BOTtiin, Toivo ei vaan oikein arvostanut tätä hankintaa. Laitoin sille testinä takin päälle joksikin aikaa sisällä ja koira näytti siltä kuin olisi kovastikin kärsinyt, sen vain istui masentuneena pöydän alla pää riippuen. :') Sen on vaan parempi tottua takkiinsa, sillä se oli niin tyyris ja muutenkin varmasti tulee tarpeeseen kun viikon päästä pitäisi yöt viettää teltassa kun on se Kiteen leiri... Mitähän siitäkin tulee, odotamme innolla!

AgsToks

Vapaapäivän vapaavuoroilua taas vaihteeksi! Huomenna jää töitteni vuoksi oman ryhmän agittelut välistä, niin käytiin senkin takia tänään hallilla kun oli mahdollisuus.

Alkuun jätin Toivon paikkikseen kun kävin laskemassa rimoja, siirtelemässä esteitä ja kaivamassa tokohypyn esille, pysyi tosi hyvin paikoillaan reilut pari minuuttia (hallilla on hyvä katsoa aikaa seinällä killuvasta kellosta!), pari kertaa piti piippailla mutta muuten SUPER. Kehuin välillä kun oli hiljaa ja lopuksi palkkasin possunsydämellä jota ostin nyt koemielessä, hyvin näyttää uppoavan. Hinta vaan vähän kirpaisee noissa luomummissa nameissa aina välillä...

Hyppyä sitten namialustan kanssa ja ilman, hienoa! Hyvin toimii muuten, ainut vaan että en kovin kauaksi aikaa uskalla jättää seisomaan koska tahtoo ennakoida istumisen (vaikka en edes muista milloin oon pyytänyt tuota lopussa perusasentoon??).

Hallissa oli jälleen valmis rata, tällä kertaa vaan numeroinnit puuttuivat joten sovelsin omiani sitten. Helppo vauhtiratainen oli tämä. Radasta erikseen otettiin myös kontakteja ja keppejä.

Lopuksi vielä hiottiin seuraamisen perusasentoja ja parit luoksetulot ja kotiin!

Ihanaa kun kesä lähestyy! Lenkkeilykin on nyt jo paljon mukavempaa kun katuja on lakaistu eikä koira ole ihan ravassa kun kotiin pääsee. Saisi vaan taas tuon koiran edustuskuntoon niin voisi hyvällä säällä kameraakin alkaa ulkoiluttamaan, ei tuommoisesta turanaamasta oikein kehtaa kuvia taas ottaa.. Viikonloppuna Toivo pääsee saksien käsittelyyn jos kasvattajan kanssa sattuu aikataulut yksiin. :) Joka tapauksessa tuo pitää vielä pestä ainakin kerran ennen ensi viikon (!!) agi-/tokoleiriä. Sekin on jo ihan kohta, iiks ja apua!

tokstoks

Viime päivät ollaan oltu vähemmällä aktiviteetilla, viikonloppuna olisin tokoillut mutta koiraa ei kiinnostellut (=perusasiatkin meni ihan päin sitä ja tätä) joten annoin olla. Sen sijaan mentiin porukoille jossa "treenasin" kaikki heidän kolme puudeliaan, Toivo oli sen ajan paikkamakuussa kuunteluoppilaana. :) Ja siis treenaamisesta ei ehkä voi puhua kun kyseessä on Toscan, Jaden ja Mocan kaltaiset sohvapuudelit... Näistä kolmesta varsinkin Mocca vaan on niin ihana, siitä näkee miten se nauttii yhdessä tekemisestä ja touhuilusta, harmittaa kun itse en välimatkan takia voi sen kanssa treenailla ja omistajillaan ei kiinnostus ja aika kuulemma riitä. Siinä menee yksi harrastuspuudeli niin hukkaan, pöh.
Eilen pyörähdettiin mätsäreissä turistien ominaisuudessa ja otettiin siellä pieni ryhmäpaikkis, Toivo oli tilanpuutteen takia melkein Atte-schapendoesin kyljessä kiinni ja häiriötä oli todella paljon, kerran nousi istumaan mutta muuten meni ne pienetkin pätkät tosi hyvin!

Tänään tokoiltiin koulutuskentällä. Seuraamisen perusasentoja ja täyskäännöksiä hinkkailtiin, pitää saada tuon koiran päähän nyt sisäistettyä että se perusasento tosiaan otetaan silloinkin pyytämättä kun liike pysähtyy eikä vain silloin kun liike alkaa ja mie käsken sen sivulle. Ihan hyviä suorituksia, vaikkakin vinoutta oli ilmassa.

Paikkis pienissä pätkissä, eikä siinä suurempaa ongelmaa. Hiljaakin tuo osasi olla vaikka näkökentässä heilui sakemanni! Hyvin piti keskittymisen minussa eikä missään muussa epäolennaisessa.

Tokohyppy oli sitten se main point miksi juuri tuonne kentälle mentiin, sitä tulee muuten niin harvoin otettua. Ensin namialustan kera, hyvin oli intoa hypätä pelkällä äänikäskyllä. Koitin sitten ottaa alustan pois, ekalla kerralla Toivo vähän ihmetteli että missäs se palkka on mutta kun käskin seisomaan ja palkkasin kädestä, niin pysyi silti liike hyvin kasassa, jes.

Luoksetuloja vielä lopuksi lelupalkalla, perusasennot vähän tahtoi mennä miten sattuu kun kierrokset nousi, muuten hyvää menoa.

Hävettää muuten että käyttiksestäni on tulossa uhkaavaa vauhtia näyttis! Karvat kasvaa niin että tänään on pakko alentua laittamaan lenkillä ketju kaulaan puolikuristavan nahkapannan sijasta, koska niskatukka kärsii muuten. :(